Urho Kekkosen ja Isonkyrön Orisbergin kartanon omistajan maanviljelysneuvos Lars Björkenheimin pitkästä yhteistyöstä ja ystävyydestä ei ole paljoa tiedetty eikä kerrottu. Aivan erilaisista kodeista ja ympäristöistä – toinen savolaisesta savutorpasta, toinen ruotsinkielisestä aatelislinnasta – lähteneet ikätoverit kulkivat sodassa ja rauhassa väliin toisiaan sivuavia teitään, jotka johtivat heidät yhteen ensin politiikan ja sitten yksityisen perheystävyyden merkeissä.

Orisergin syksyisistä peltopyyjahdeista tuli tuokioita, jolloin presidentti saattoi huoahtaa raskaan ja stressaavan työnsä lomassa, nauttien ensin rakastamastaan ulkoilmaelämästä ja sen jälkeen huippuluokan kulinarismista hilpeässä seurassa, runoiluunkin herkistyen.

Kokenut historiantuntija ja sujuvakynäinen lehtimies, professori Kari Hokkanen, on kirjoittanut silminnäkijähaastatteluihin ja intiimiin, ennen tuntemattomaankin lähdeaineistoon perustuvan kertomuksen tästä ystävyydestä. “Torpanpoika ja linnanherra” on uudenlaista Kekkos-historiaa.